Akupunktio ja moksibustio on tunnustettu osaksi ihmiskunnan aineetonta kulttuuriperintöä (Unesco, 2010).

Kiinalainen lääketiede on otettu osaksi Maailman terveysjärjestö WHO:n tuoreinta tautiluokitusjärjestelmää (International Classification of Diseases) ICD-11.

Vuonna 2003 Maailman terveysjärjestö (WHO) listasi yli sata sairaustilaa, joissa akupunktion hoitotehoa on tutkittu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa*.
Nämä kattavat mm.

  • erilaisia kiputiloja
  • rasitus- ja urheiluvammoja
  • ruoansulatusjärjestelmän vaivoja
  • kuukautishäiriöitä
  • raskauden aikaisia ongelmia
  • neurologisia oireita
  • syöpähoitojen haittavaikutusten lievittämisen.

Samassa raportissa todetaan näiden olevan vain pieni otos akupunktion käyttömahdollisuuksista.

Vuonna 2017 The Acupuncture Evidence Project päivitti systemaattisten katsausten ja meta-analyysien koosteen – mukaan lukien 27 Cochrane-katsausta -, joka kattaa yli tuhat satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta akupunktion tehon ja hoitoaiheiden suhteen. Tutkituista 122 hoitoaiheesta akupunktion tehosta oli näyttöä 117 erilaisessa vaivassa.

Laadukasta tutkimusaineistoa akupunktion vaikutuksista on saatavilla koko ajan yhä enemmän, myös maailmanlaajuisesti arvostetuissa lääketieteellisissä julkaisuissa. Cochrane-katsaustenkin määrä on viimeisten 15 vuoden aikana kasvanut huimaa vauhtia, kuten alla oleva taulukko osoittaa.

(Taulukon koostanut Dr John McDonald PhD)

OMAA ERIKOISALAAMME ON ORTOPEDINEN AKUPUNKTIO JA KROONISTEN KIPUTILOJEN HOITO.

Yleisimpiä tulosyitä klinikallemme ovat:
» tuki- ja liikuntaelinvaivat, kuten
• alaselkäkipu
• niska-hartiajännitys
• nivel- ja lihaskivut, sekä liikevaikeudet
» krooniset ja vaikeat kiputilat, kuten
• päänsärky ja migreeni
• kuukautiskivut
• hermosäryt.

Yli kahden vuosikymmenen potilas- ja opetustyö, tutkimus, sekä jatkuva kouluttautuminen ovat takeenamme kaikkein tehokkaimmista ja luotettavimmista hoitostrategioista — potilaidemme parhaaksi!

*Acupuncture: Review and Analysis of Reports on Controlled Clinical Trials, WHO Geneva 2003