PERINTEINEN ITÄMAINEN NÄKEMYS

Kiinalainen lääketiede, tai laajemmin Itä-Aasian hoitoperinne, ymmärtää ihmisen osana suurta maailmankaikkeutta, Taivaan ja Maan voimien väliin sijoittuneena todellisuutena, joka on väistämättömässä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Universaali Qi, Henkäys eli Energia muodostaa ihmisen rakenteen, mahdollistaa sen toiminnan ja ilmenee psyykkis-henkisinä ominaislaatuina. Qin liikkeet seuraavat kehossa tiettyjä väyliä eli kanavia, ja Qi tiivistyy värähtelijöissä eli akupunktiopisteissä. Luonnollisessa tilassaan kaikki tämä ilmenee terveytenä ja tasapainoisena vointina.

Tästä näkökulmasta sairaus nähdään Qin määrän, laadun tai liikkeen erilaisina häiriötiloina, joiden taustalla voivat vaikuttaa mm. elintavat, infektiot ja ympäristötekijät, tapaturmat ja liikarasitus, perimä, sekä tunteet. Hoidolla pyritään säätelemään ja tasapainottamaan tätä elimistön Qi-järjestelmän toimintaa, jolla voidaan vaikuttaa niin elintoimintojen, puolustusjärjestelmän kuin tunteidenkin tilaan.

MODERNI TIETEELLINEN NÄKEMYS

Viime vuosisadan puolivälistä lähtien akupunktion toimintaa, vaikutuksia ja mekanismeja alettiin tutkimaan tieteellisesti sekä Kiinassa että länsimaissa. Tutkimusmenetelmien kehityksen ja tutkimusaineiston kertymisen myötä monia niistä on alettu ymmärtämään yhä paremmin. Monia toimintamekanismeja ei kuitenkaan vielä tunneta tai niistä ei ole yksimielisyyttä.

Kaiken perustana on neulojen aiheuttama ja ääreishermoston välittämä signaali, joka saa aikaan neuromoduloivan vaikutuksen. Akupunktio siis muuttaa hermoston toimintaa, joka puolestaan säätelee kaikkia elintoimintoja.

Yleisellä tasolla tutkimusnäyttö viittaa siihen, että akupunktio:

  • Edistää verenkiertoa mm. laajentamalla verisuonia, jolloin ääreisverenkierron vastus vähenee ja veren virtaus helpottuu.
  • Edistää kudosvaurioiden korjaantumista mm. vilkastuttamalla solujen jakautumista ja verisuonten uudismuodostusta, sekä vapauttamalla mesenkymaalisia kantasoluja verenkiertoon.
  • Vähentää tulehdusta mm. antihistamiinivaikutuksensa sekä tulehdusvälittäjäaineiden säätelyn kautta.
  • Moduloi neuroendokriinisen ja immuunijärjestelmän toimintaa mm. hermoston sähköiseen toimintaan ja neurokemikaalien vapautumiseen vaikuttamalla, HPA-HPG-HPT akselien toimintaa säätelemällä, sekä edistämällä T-lymfosyyttien proliferaatiota ja moduloimalla immunoglobuliinien eritystä.
  • Aktivoi elimistön luontaista kivun lievitystä mm. endorfiineja, enkefaliineja ja noradrenaliinia vapauttamalla.
  • Vähentää kroonisen kivun intensiteettiä ja sen aistimusta vaimentamalla ja moduloimalla kipuviestien välittymistä selkäytimen tasolla, sekä vaikuttamalla kipukokemuksen eri osa-alueiden käsittelyyn supraspinaalisilla alueila.
  • Rentouttaa kireitä ja lyhentyneitä lihaksia vilkastuttamalla verenkiertoa ja solujen aineenvaihduntaa.
  • Lievittää stressiä mm. tasapainottamalla autonomisen hermoston toimintaa, sekä stimuloimalla oksitosiinin erittymistä.

Näin voidaan ymmärtää akupunktion systeemiset vaikutukset, jotka tavoittavat elimistön kaikki suuret järjestelmät: sydän ja verenkierto, hengitys, ruoansulatus, virtsaneritys, sukuelintoiminnot, hermosto, sekä umpieritys- ja immuunijärjestelmä.

Akupunktion fysiologisen perustan tutkimus on keskittynyt kuitenkin erityisesti sen kipua lievittävään vaikutukseen. Siitä onkin kaikkein eniten tutkimustietoa saatavilla. Akupunktion analgeettinen vaikutus tapahtuu keskus- ja ääreishermoston spesifisten ja epäspesifisten mekanismien kautta; keskeisessä roolissa on erilaisten välittäjäaineiden vapautuminen (mm. endogeeniset opioidipeptidit, serotoniini, noradrenaliini, dopamiini, glutamaatti ja GABA).

  • Paikallisella tasolla akupunktion mekaaninen vaikutus vapauttaa tulehdusvälittäjäaineita (mm. NTs, His, SP, HP, LTs, IL, CXC, ATP, CAPS ja makrofagit) ja aktivoi siten kipureseptoreita eli nosiseptoreita (TRPV1/P2X) sekä afferentteja Aδ- ja C-hermosäikeitä. Selkäytimen takasarven synapsiin saapuessaan tämä informaatio saa aikaan inhiboivan eli estävän vaikutuksen kipuviestien välittymisessä. Tämä on liitoksissa myös seuraavaan mekanismiin.
  • Akupunktio aktivoi laskevien ratojen (SMN-VLO-PAG) kipua inhiboivia mekanismeja sekä useampia kipua moduloivia ratoja, vapauttamalla niiden välittäjäaineita (mm. OP, 5-HT, GABA, DA, NOR ja ADO).
  • Akupunktio aktivoi lukuisia supraspinaalisia alueita (mm. SI, SII, ACC, PFC, NRM, PAG, LC, ARC, POA, SMN, NAcc, CN ja mantelitumake) eri verkostoista ja järjestelmistä, jotka prosessoivat kivun sensoriaalisia, affektiivisia sekä kognitiivisia aspekteja.