Akupunktion vaikutus perustuu hermoston, kudosten ja kivun säätelyn muutoksiin, jotka tukevat kehon palautumista. Yksinkertaistettuna akupunktio aktivoi kehon omia säätelyjärjestelmiä – erityisesti hermostoa – ja auttaa palauttamaan häiriintynyttä toimintaa kohti normaalia.
Modernissa kliinisessä käytössä hoito kohdistetaan tarkasti anatomisiin rakenteisiin, ja sen vaikutuksia selitetään neurofysiologisten mekanismien kautta.
Moderni tieteellinen näkökulma
Akupunktiossa neulan aiheuttama ärsyke välittyy ääreishermoston kautta keskushermostoon, jossa se käynnistää neuromoduloivia vasteita.
Vaikutukset voidaan jäsentää kolmeen pääasialliseen tasoon:
Paikallinen vaikutus
- lisääntynyt mikroverenkierto
- kudosparanemisen aktivoituminen
- lihaskudoksen toiminnan normalisoituminen
Segmentaalinen vaikutus
- kipuviestien vaimentuminen selkäytimen tasolla
- neuromodulaatio selkäydinsegmenttien kautta
Sentraaliset vaikutukset
- endogeenisten opioidien vapautuminen
- serotoniinin ja muiden välittäjäaineiden säätely
- autonomisen hermoston tasapainottuminen
- kipukokemuksen säätely aivojen eri alueilla
Akupunktio vaikuttaa samanaikaisesti sensorisiin, motorisiin ja autonomisiin toimintoihin hermoston kautta.

Mitä tutkimus osoittaa?
Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että akupunktio:
• edistää kudosparanemista
• vähentää tulehdusta
• lievittää kipua hermoston säätelymekanismien kautta
• normalisoi lihastonusta
• vaikuttaa neuroendokriiniseen ja immuunijärjestelmään
• tasapainottaa autonomista hermostoa
Akupunktion vaikutus perustuu useiden samanaikaisten mekanismien yhteisvaikutukseen.
Akupunktio ja krooninen kipu
Akupunktion fysiologisia vaikutuksia on tutkittu erityisesti kroonisen kivun hoidossa, jossa pelkkä oireen hoito ei usein riitä.
Pitkittyneen kivun taustalla on usein hermoston herkistyminen ja monitasoiset säätelyhäiriöt.
Lue lisää: kroonisen kivun hoito
Tarkempi arvio: kipuklinikka Tampereella
Perinteinen itämainen näkökulma

Akupunktio on kehittynyt yli 2500 vuoden aikana osana itäaasialaista lääketiedettä.
Perinteisessä ajattelussa kehon toiminta perustuu Qin eli elinvoiman liikkeeseen, joka kulkee kanavia pitkin ja säätelee elimistön tasapainoa. Sairaus nähdään Qin määrän, laadun tai liikkeen häiriönä.
Nämä ilmiöt kuvataan perinteisessä kielessä eri tavalla kuin modernissa lääketieteessä, mutta käytännössä ne liittyvät kehon säätelyjärjestelmiin, kuten hermostoon, verenkiertoon ja kudosten toimintaan.
Nykykäsityksen mukaan akupunktiopisteet ja kanavat vastaavat monin osin hermoston, neurovaskulaaristen rakenteiden sekä myofaskiaalisten järjestelmien toiminnallisia yhteyksiä.
Akupunktio tunnetaan usein perinteisen kiinalaisen lääketieteen (TCM) kautta, mutta se edustaa vain yhtä suuntausta laajemmassa akupunktiokentässä. Historian aikana on kehittynyt useita erilaisia lähestymistapoja, joiden teoreettiset perusteet ja käytännön sovellukset poikkeavat toisistaan.
Monissa klassisen akupunktion muodoissa hoito perustuu kehon eri osien välisiin vastaavuussuhteisiin. Tällöin hoito ei kohdistu pelkästään oirealueelle, vaan myös etäisempien pisteiden kautta. Näitä lähestymistapoja kutsutaan usein distaali- tai mikrojärjestelmäakupunktioksi.
Käytännössä akupunkturistin koulutustausta, kliininen kokemus ja potilaan tilanne vaikuttavat siihen, millaisia menetelmiä käytetään.
Tämän vuoksi ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa harjoittaa akupunktiota. Hoidon lähtökohtana on tunnistaa keskeiset häiriötekijät ja valita niiden kannalta tarkoituksenmukaisin lähestymistapa. Lopulta hoidon arvo määrittyy sen vaikutusten kautta.
Haluatko tietää, voisiko hoidosta olla hyötyä?
Jos kipu on pitkittynyt tai ei ole helpottanut aiemmilla hoidoilla, tilanne voidaan arvioida tarkemmin vastaanotolla.
📞 Soita ja varaa aika: 045 234 8481
Vastaamme tai soitamme takaisin yleensä saman päivän aikana.
Tutkimusnäyttö (valikoituja lähteitä)
Akupunktion vaikutusmekanismeja on tutkittu laajasti erityisesti kivun ja tuki- ja liikuntaelinvaivojen yhteydessä. Alla valikoituja tutkimuslähteitä.
Akupunktion vaikutusmekanismeja on tutkittu laajasti erityisesti kivun ja tuki- ja liikuntaelinvaivojen yhteydessä. Alla on valikoitu keskeisiä tutkimuslähteitä.
• Vickers AJ, Vertosick EA, Lewith G, et al. Acupuncture for Chronic Pain: Update of an Individual Patient Data Meta-analysis. J Pain. 2018.
(PubMed)
• McDonald J, Janz S. The Acupuncture Evidence Project: A Comparative Literature Review (Revised edition). Australian Acupuncture and Chinese Medicine Association Ltd; 2017.
(AACMA)
• Hempel S, Taylor SL, Solloway MR, et al. Evidence Map of Acupuncture. Department of Veterans Affairs; 2014.
(NCBI Bookshelf)
• Ding SS, Hong SH, Wang C, Guo Y, Wang ZK, Xu Y. Acupuncture modulates the neuro-endocrine-immune network. QJM. 2014;107(5):341–345.
(PubMed)
• Chen XH, Han JS. Analgesia induced by electroacupuncture of different frequencies is mediated by different opioid receptors. Behav Brain Res. 1992;47(2):143–149.
(PubMed)
• Napadow V, Dhond R, Park K, et al. Time-variant fMRI activity in the brainstem and higher structures in response to acupuncture. NeuroImage. 2009;47(1):289–301.
(PubMed)
• McDonald JL. Efficacy, Safety and Mechanisms of Acupuncture and Electroacupuncture for Pain: A Narrative Review. Med Res Arch. 2025;13(8).
(DOI)
