Kiinalainen lääketiede, tai laajemmin Itä-Aasian hoitoperinne, ymmärtää ihmisen osana suurta maailmankaikkeutta, Taivaan ja Maan voimien väliin sijoittuneena todellisuutena, joka on väistämättömässä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Universaali Qi, Henkäys eli Energia muodostaa ihmisen rakenteen, mahdollistaa sen toiminnan ja ilmenee psyykkis-henkisinä ominaislaatuina. Qin liikkeet seuraavat kehossa tiettyjä väyliä eli kanavia, ja Qi tiivistyy värähtelijöissä eli akupunktiopisteissä. Luonnollisessa tilassaan kaikki tämä ilmenee terveytenä ja tasapainoisena vointina.

Tästä näkökulmasta sairaus nähdään Qin määrän, laadun tai liikkeen erilaisina häiriötiloina, joiden taustalla voivat vaikuttaa mm. elintavat, infektiot ja ympäristötekijät, tapaturmat ja liikarasitus, perimä, sekä tunteet. Hoidolla pyritään säätelemään ja tasapainottamaan tätä elimistön Qi-järjestelmän toimintaa, jolla voidaan vaikuttaa niin elintoimintojen, puolustusjärjestelmän kuin tunteidenkin tilaan.